Blogi on muuttanut

Jatkossa matkaani triathlonin parissa voi seurata osoitteesta http://triathlonsuomi.com/juuso-manninen/ Vanhat postaukset jäävät tänne luettavaksi.

Ironman Barcelona 2015

Nyt on selvitty jo kotiin Barcelonan kisareissulta ja kausi sitä myötä paketissa. Kausi on kokonaisuutena mennyt vallan mainiosti, mutta teen siitä sitten yhteenvedon myöhemmin. Edellisen postauksen jälkeen en kauheasti enää reenaillut, vain muutaman lyhyemmän kovan vedon. Kaikki tuntui sujuvan hyvin ja roppa herkistyi mukavasti. Torstaina reilu viikko ennen kisaa viisaudenhampaani tulehtui ja sain siihen viikon antibioottikuurin. En ole moneen vuoteen antibioottia syönyt, mutta nyt oli pakko, ettei tulehdus leviä. Kipu onneksi hävisi hampaasta muutamassa päivässä.

Aallot alkuviikost

Maanantaina pääsimme sitten matkaan ja illasta olimme perillä kisakylässä Calellassa. Tiistaina sitten pyörien kasaus, pikku uinti ja iltapäivällä noin tunti pyörää. Kaikki tuntui tässä kohtaa hyvältä ja odotin kovasti sunnuntaita. Keskiviikkona aamusta olo oli hieman tukkoinen ja otsassa tuntui painetta. Jätin suunnitellun uinnin väliin ja kävin lääkärissä. Lääkäri totesi olevan hieman tulehdusta poskionteloissa. Sain toisen antibiootin, jonka syömistä jatkoin jotta ei menisi tauti pahemmaksi. Iltapäivästä kävin hieman hölkällä ja kyllä tuntui hyvältä. Ei ollut juoksu ollut koskaan niin helppoa. Torstaina alkoi tankkaus, jonka hoidin tuttuun tapaan Fastin vitargolla. Torstaina käytiin vielä lyhyellä pyörälenkillä ja lyhyet vedot meni todella kovilla wateilla. Iltapäivästä vielä rekisteröityminen ja kisafiilis alkoi pikku hiljaa nousta.

Porukalla pikku pyörälenkille 

Perjantai lähinnä vierähti hotellilla lepäillen ja korttia pelaillen. Tässä kohtaa oli hieman kurkku kipeä ja onteloissa painetta, mutta olin varma että pääsen kisaamaan. Lauantaina lyhyesti pyörä ja juoksu läpi ja sitten pyörä ja varuste pussit vaihtoalueelle. Olo oli tässä kohtaa todella hyvä. Erittäin energinen ja levännyt, mutta ei tietoakaan tankkauksen jälkeisestä turvotuksesta.

Sunnuntaina kello soi 5:00. Pieni aamiainen, pieni lepo huoneessa, tavarat kasaan ja vaihtopaikalle. Renkaisiin ilmaa, geelit pyörää, juomapullot kiinni ja varustepussin tarkistus. Vaihtoalueella näin myös oman sarjan urheilijoita ja vaihdettiin muutama sana. Vaihtoalueella poistuttua sain ruveta kiskomaan heti märkkäriä päälle ja siirtyä lähtökarsinaan.  Pro miehet lähtivät  8:30 ja naiset 8:35. Oli kyllä pitkät kymmenen minuuttia, jonka joutui odottamaan ammattilaisten jälkeen.

Lähtö

Lopulta kello löi 8:45 ja päästiin matkaan. Lähdin tuttuun tapaan eturivistä matkaan. Uinti jännitti tällä kertaa yllättävän paljon, sillä en ollut uinut tiistain jälkeen. Oma uintirytmi löytyi silti helposti ja isohkotkaan mainingit eivät haitanneet menoa. Sain hyvän peesin ja tässä mentiinkin ensimmäinen pitkä reilun kilsan siivu.  Kääntöpaikalla, jossa mentiin pikku pätkä merelle päin ja sitten rannan suuntaisesti takaisin lähtöpaikalle hukkasin peesin. Jatkoin omaa uintia ja huomasin kuinka vaikea oli suunnistaa kovassa mainingissa. Edessä ei montaa uimaria mennyt ja poijutkin katosivat välillä näkyvistä kun mentiin aaltojen mukana ylös alas. Takasuorakin taittui mukavasti ja pääsin vikalle poijulle, mistä oli joitain satoja metrejä rantaan. Lähdin innokkaasti suuntaamaan kohti rannassa näkyvää porttia. Uituani muutaman minuutin huomasin yleisön olevan siitä 300 metriä sivussa. Tajusin lähteneeni rantautumaan kohti lähtöporttia. Nopea suunnan muutos ja kohti yleisöä. Hieman ennen maalia huomasin yleisön seasta oikean kaaren. Rantaan pääsin hyvin vaikka aallot siinä vähän heittivätkin. Kuulin huoltojoukoilta että uinti oli 53 minuutin luokkaa. Tähän oli ihan tyytyväinen.

Lähdin juoksemaan kohti vaihtotelttaa ja riisun märkkärin samalla lanteille. Rupesin juostessa myös nostamaan kisa-asua ylös. Kisasin nyt ensimmäistä kertaa Orcan uudella Sebastian Kienlelle suunnitellulla Dream Kona puvulla. Puvussa on hihat, joten se oli parempi pitää vyötäröllä uidessa. Vaikka en ollut päässyt vaihtoa uudella puvulla reenaamaan, niin silti se sujahti mukavasti päälle ja pääsin jatkamaan nopeasti kohti pyöräilyosuutta.

Pyöräily suoritettiin kahtena isompana ja yhtenä lyhyempänä kierroksena. Lisäksi alkuun ja loppuun 3 kilometrin tekninen siirtymä. Pyörä lähti rullaamaan todella mukavasti heti alkuun. Watit olivat juuri siellä missä piti ja vauhtikin miellytti. Ensimmäinen kääntöpaikka, minne oli vajaa 40 kilsaa tuli todella nopeasti vastaan ja olin fiiliksissä. Lähdettyä takaisin kohti Calellaa huomasin vastaan tulevan isoja ryhmiä ja tiesin heidän ajavan minut kohta kiinni. Tähän asti olin ajanut lähestulkoon yksin tai jonkun yksittäisen kisaajan perässä. Hieman ennen Calella kääntöpaikkaa 20 hengen poppoo nappas kiinni ja jäin sen perään ajamaan 10 metrin päähän. Watit pysyi tässä oikeastaan melko lailla samoina, mutta vauhti kiihtyi. Onhan 10 metrin peesistäkin älytön hyöty tuolla reitillä. Toinen kierroksen kääntöpaikalle meni mukavasti tuon porukan hännillä. Aina välillä jonkun sankarin oli pakko ajaa edelleni ja tämän takia ajosta tuli hieman nykivää. Tuossa ryhmässä kaikki eivät todellakaan noudattaneet 10 metrin sääntöä, vaan ajoivat härskisti takarenkaassa kiinni. Tuomari kyllä ajeli lähes koko ajan vierellä, mutta en montaakaan penaltya nähnyt antavan. Toisen kierroksen kääntöpaikan jälkeen pienen töyssyn jälkeen kuului pyörästä kauhea pamaus ja luulin renkaan menneen. Pian huomasin ettei ollut rengas, vaan vasemman puoleinen lepuuttaja oli hajonnut kiinnityskohdasta.. Vasemman puoleinen putki, jonka päässä on etuvaihtajan vipu liikkui nyt ees-taas ja pädi johon nojataan, oli vinossa vasten ohjaustankoa. Ei auttanut itku markkinoilla vaan piti jatkaa kisaa. Aeroasennossa pystyi onneksi ajamaan jossain kohtaa piti vain nousta pystyyn ja varmistaa ettei vasen putki tipu kokonaan pois. Ryhmän perillä ajelin vielä takaisin Calellaan, josta lähdettiin vikalle lyhyemmälle kiekalle. Tässä kohtaa alkoi olla vähän ruuhkaa ja reitillä runsaasti kierroksella ohitettavia. Näiden ansiosta ajo muuttui todella nykiväksi ja jättäydyin ajamaan omaa ajoa. Oli taas hieno tykittää tasaisilla vateilla vikat 40 kilsaa ja valmistella jalkoja juoksuun. Todella lähellä pyörän loppua ajaessani siis ihan yksin tuli tuomari viereen. Säikähdin jo, että saan käsittämättömän penaltyn. Ei antanut sakkoa, vaan näytti peukkua ja huikkas et hienoo et ees muutama yrittää noudattaa sääntöja. Kyseinen tuomari oli ajanut koko toisen kierroksen porukan mukana ja yritti saada peesaamisen kuriin. Lyhyen korttelipätkän jälkeen saavuin vaihtoon ja jalat tuntuivat  taivaallisen hyviltä. Pyörä aika oli 4:47 ja watit olivat hieman alle suunniteltujen. Lähdin luottavaisena juoksu osuudelle.

Lennokasta?

Juoksu suoritettiin neljänä reilun kympin lenkkinä. Heti alkuun kuulin olevani toisena vain muutaman minuutin kärjestä ja Kona-slotista. Lähdin juoksemaan 4:30 vauhtia, mikä tuntui todella helpolta ja mukavalta. Tätä jatkui 15 kilsaa, tässä kohtaa alkoi maha kramppaamaan. Vauhti hidastui ensin 4:445 ja sitten vitoseen. En tiennyt mitä tehdä ja sijoituskin tippui neljänneksi. 25 kilsan kohdalla päätin kokeilla kolaa, josko se auttaisi. Tämä oli viimeinen naula arkkuun ja sain unohtaa hyvän mara-ajan. Maha löi seillaiseen jökkiin ettei ollut ennen ollut ja vauhti tippui  melkein 5:40. Tätä laahustusta jatkui 10 kilsaa. Vikalle vitosella maha hieman helpotti ja sain taas juostua alle vitosen kilsoja. Jalat tuntuivat tässä kohtaa vielä hyviltä ja maran toisella puolikkaalla tuntui että rajoittava tekijä oli maha, ei jalkojen väsymys. Katselin lopussa kelloa ja tajusin mahkut olevan vielä alle 9:15 aikaan. Lopulta vika kilsa koitti ja pienestä ruuhkasta huolimatta sain pienen loppukirin aikaiseksi. Kaarrettuani maalisuoralle fiilis oli mahtava ja sain juosta yleisön pauhatessa maaliin. Juoksu meni 3:29 ja kokonaisaika oli 9h 13 min 20 s. Sijoitus oli kovassa kisassa sarjassani 4.

Viimoset metrit

Maalissa bongasin heti ison liudan suomalaisia ja vaihdettiin kuulumisia. Tästä lähdin käymään suihkussa, tapaamassa huoltojoukkoja ja sitten elpymistelttaan syömään. Palattuani telttaan huomasin Peten juuri saapuneen maaliin. Siinä onniteltiin toisiamme ja lopulta saatiin Peten aikakin tietoon. Pete saavutti pitkäaikaisen tavoitteensa ja alitti 10h rajan. Oli hieno nähdä Peten reaktio kun hän kuuli aikansa. Voi tätä ilon määrää! Odottelimme kaikki tutut maaliin ja lähdimme sitten porukalla hakemaan pyöriä vaihtopaikalla. Tämän jälkeen vielä pikaiset kebabit ja nukkumaan.

Maanantaina käyntiin vielä katsomassa palkintojenjako ja erityisen hienoa oli katsoa kuina Suomen kärkitriathlonisti  Kaisa Lehtonen pokkasi kakkossijan naisten pro-sarjassa huippuajalla 8:48. Myös moni suomalainen ag-nisti pokkasi podiumsijan ja/tai Kona-slotin. Tässä kohtaa itseä hieman harmitti, sillä olin vasta 4. omassa sarjassa ja vain ykkönen lähti Konalle. Illalla kävimme vielä porukalla syömässä ja tiistaina matkustimme sitten takaisin kotiin.

Joku päivä otan sen slotin!

Nyt pari päivää reissun jälkeen fiilikset ovat vieläkin kaksijakoiset. Aika oli todella hyvä uusi ennätys, parani viime vuodesta 40 min. Harmittaa vain se, että valitsin väärän kisan. Barcelonan kisa oli 18-24 sarjassa ehdottomasti kovin koko vuonna, ja ajallani olisi voittanut kaikki kesän kisat Euroopassa ja viime vuonna se olisi riittänyt myös kirkkaasti Hawajille täällä Barcelonassa. Aikoja ei tietenkään voi aina verrata keskenään kisojen välillä, mutta silti asia mietityttää.

Tavoitteeni on edelleen päästä Konalle kisaamaan ja nyt olen kovasti miettinyt mistä lähtisin paikkaa jahtaamaan. Tällä hetkellä vahvimpina mielessä on Etelä-Afrikka tai Texasin kisa. Molemmat olisivat kevällä ja aikaa valmistautumiseen Konalle jäisi vielä hyvin. Ennen kuin lyön mitään lukkoon ja ilmoittaudun kisaan lepäilen kunnolla ja annan ropalla ja mielelle nyt lomaa harjoittelusta.